Minulle kevät on

Dead can dance

Olen sormet syyhyten odottanut tätä päivää.

Viime syksynä sain Lapin yliopiston metodivalokuvauskurssia varten idean kuvata Rovaniemen Kirkkolammen kuihtunutta, kuollutta ja mielestäni niin kaunista kasvistoa. Aloitin projektin jo lokakuussa mutta päätin, etten julkaise kuvia täällä blogissani ennen kuin kurssi on ohitse. Eilen oli se päivä. Enpä ole ennen istunut kahtatoista tuntia palautteessa kello kahdesta iltapäivällä kello kahteen yöllä putkeen. Viinillä, hedelmillä ja pähkinöillä tuo päivä kieltämättä sujui aika rattoisasti ja hienoa ajatustenvaihtoa ja keskustelua valokuvista ja -kuvauksesta tuli käytyä. Yhden maissa kommenttien taso ainakin omasta puolestani alkoi kenties jo kuitenkin lähennellä unikuvia...

Mutta kuviin ja tähän projektiin! Uskokaa tai älkää, mutta sarja on kuvattu omalla valkoisella työpöydällläni pohjoisikkunan valossa - ei pimeässä studiossa salamavalojen melskeessä. Itse rakastan kikkailematonta meininkiä, jota kotona saa luonnonvalon kanssa harrastaa. Miten nuo kuolleet kasvit ovatkaan heränneet uuteen eloon tuolla valkealla alustalla! Ihastuin ja innostuin tästä kasvien potrettikuvauksesta niin paljon, että ajattelin jatkaa sarjaa ensi syksynä nyt vielä lumipeitteen alla uinuvan Kirkkolammen jälleen nuupahtaessa kasaan.

Syksyä odotellessa!