"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt. Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt." --
Tuo Teddy-karhujen huviretki -kappale soi jostain syystä auttamatta korvissani katsoessani näitä Nooran hunajamasu -kuvia. Ja totta, yllätyksellisempää kuvausreissua sään kannalta olisi ollut vaikeampi löytää ja totta, Shanti-poika sai kyllä sammalet myllätyksi ihan onnessaan.
Suunnittelimme näitä kuvauksia jo monta kuukautta yhdessä Nooran kanssa, mutta ikinä ei tuntunut löytyvän oikeaa hetkeä saatikka paikkaa lähteä retkelle kameran kanssa. Masuasukin h-hetki kuitenkin lähestyi auttamatta, ja onneksi Noora keksi Vaattunkikönkään Rovaniemen lähistöllä, jonne suunnistimme eräänä sunnuntaina vain pari päivää ennen kuin olisi ollut jo liian myöhäistä (niin, Nooraa ja Juhaa saa onnitella jo toisesta suloisesta pojankölliäisestä!).
Näin onnistuneet kuvaushetket ja -retket ovat kyllä nannaa kuvaajan sielulle. Nooralla on vuosia ollut jonkinmoinen kamerajännitys, jonka olen huomannut monen ihmisen (mukaan lukien itseni) omaavan. Jännityksestä ei kuitenkaan jäänyt minkäänlaisia muistikuvia, kun pääsimme näille upeille kuvauspaikoille ja hetkeen.
Ohjenuorani kameraa jännittäville (kuten Nooralle ja itselleni) onkin: sulje hetkeksi silmäsi ja rentouta kasvosi. Kuuntele maailmaa ympärilläsi ja hengitä. Hengitä. Aukaise silmäsi, kun tuntuu hyvältä.
Räps!
Etsimämme kuva on usein siinä. Kuvaan on tallentunut juuri sinä, sillä hetkellä. Mieli tyynenä lampena vailla eilistä ja huomista. Vailla arvostelua ja murheita siitä, miten kuvassa "pitäisi olla". Usein tälläiset kuvat myös iskevät syvimmin kuvattavaan ja kuvan muihin katsojiin, sillä kuva on aito hetki ilman yhteiskunnan luomien odotusten täyttämisiä ja esittämistä.
Kuvatessani Nooraa ja hänen perhettään minulle tuli sellainen olo, että hei, tätä varten minä kuvaan ja olen 15-vuotiaasta lähtien kuvannut. Tätä varten minä kamerani ja valokuvaajan tietotaitoni olen vuosien varrella itselleni hankkinut. Läsnäolon ja tietoisuuden tallentamiseksi. Kylläpä nyt naurattaa! Toivottavasti näette, rakkaat lukijani, näissä kuvissa saman onnen kuin mitä minä näen.
Ps. Kaikki Rovaniemen lähistöllä liikkujat: tuo Vaattunkikönkään alue on mahtavaa retkeilyseutua yksilösamoilusta koko perheen retkeilyyn. Löytyy lyhyempää (1,5 km) ja pidempää matkaa (aina 10 km asti) ja pyörätuolilaisetkin on huomioitu lyhyemmällä osuudella! Kuvauspaikkojakin löytyy yllin kyllin niitä hamuavalle. Miten mahtavaa!
