Elämäni
ensimmäiset revontulet - kuvattuna. Johan niitä Lapissa koko elämäni
eläneenä on tullut nähtyä ja ihailtua, mutta nyt vasta on alkanut
kuvauskiinnostus niitä kohtaan syntyä. Muusana innostuksen herättäjäksi
ovat toimineet muun muassa nämä upeat revontulten kuvaajat: Jorma Luhta sekä AV-Lappi. Noita upeita kuvia katsoessaan ei voi ajatella muuta kuin "jos minäkin joskus osaisin ottaa tuollaisen".
No, harjoitus tekee mestarin eikä haaveilu. Kotona
Pirttiniemessä oli joulupäivinä -30°c pakkasta ja täysikuu. Mitä
ihanteellisimmat olosuhteet siis. Odottelin siinä useamman illan, josko
jotain valoleikkiä ilmaantuisi taivaalle ja lopulta Tapaniniltana
kahdentoista maissa repo alkoi vihdoin luoda tultaan. Pääsin vihdoin
testaamaan uutta radio-kaukolaukaisinta ja sen pakkasen kestävyyttä.
Hyvin pelasivat laitteet, mutta ihminen ei. Puolen tunnin kuvausten
jälkeen kuvaajan sormia, lämpimistä vanttuista huolimatta, ei tuntunut
enää. Onneksi revontulet selvästi huomasivat tämän pienen haittapuolen
ja hiipuivat yöhön.
Herra Kuu, kukas muu!
Hyvien kuvauspaikkojen bongaaminen valmiiksi on kyllä, tuollaisilla pakkasilla ja noin liikkuvan elementin kanssa kuin revontulet, ehdoton juttu. Moni kuva meni plörinäksi, kun ei löytänyt heti sitä oikeaa paikkaa, tulet jo liikkuivat toisaalle ja hyrinä kävi. Liikuntaa voisi toisaalta sanoa erittäin terveelliseksi noissa olosuhteissa... Itse olen kuitenkin oikein tyytyväinen kuvasaldoon, ensimmäiseksi tälläiseksi. Eiköhän tätä nannaa saada lisää tänä talvena, auringon pitäisi kuitenkin olla suhteellisen aktiivisena koko alkuvuoden! Jei!
Kyllä Lappi on kaunis, varsinkin näin kaamoksen jälkeen. Ylhäällä kuvassa Pallakset Leviltä kuvattuna ja alhaalla Ylimuonion ensimmäisiä auringon pilkahduksia. Nyt tuntuu taas turhalta kaipailla etelän lämpöön ja kesään, kun kauneus täällä on niin henkeäsalpaavaa ja oikeasti maailmanlaajuisesti ainutlaatuista. Mieheni Muikkunen taas näyttää mallia, miten hiihtolenkillä näissä maisemissa kovassa pakkasessa saattaa vanheta hetkessä! It's magic!
Vuosi vaihtui, joka näkyi elämässäni vasta tänään, kun aloin lataamaan vuodenvaihteenkuvia koneelleni. Onhan tää nyt melko pöyristyttävää ja mainitsemisen arvoista, ettei kuvat enää valukaan Vuosi 2012 -nimiseen kansioon ;> Uusi vuosi, uudet kujeet. Uuden ajan kunniaksi lupasin itselleni olla avoin, innokas ja utelias. Tuntuu, että olen jo vuosia ollut kuin sumussa, perustellut itselleni mitä erilaisimmin tavoin, miksi en osaa tätä ja tätä ja siksi en tee sitä ja tätä, ja siksi jäänyt monesta pois, vaikka kieltämättä ollut myös mukana monessa. No, nyt se loppui. Aion oppia ja olla mukana, elää tässä hetkessä! Luulen, että elämä tuo uusia tuulia paljonkin vuoden mittaan... Joulukuun
alussa tuli vietettyä valokuvausporukan kanssa pikkujouluja hyytävän
tuulisessa Hailuodossa. Näpithän siellä kuvaajalla meinas irrota ja hiekkaa löytyi kamerankulmista ja suusta vielä viikko reissun jälkeen, mutta kaikesta huolimatta
jotain kuitenkin piirtyi linssin läpi. Hailuoto on kyllä kaunis, suosittelen!
Ja tämän biisin siivittämänä odottelemaan auringonsäteitä tänne rakkaaseen Rollocityyn. Kotona Muoniossa ne näkyivätkin tänään ensimmäistä kertaa kaamoksen jälkeen, kuvia siitä myöhemmin. Onnellista tätä hetkeä ja vuotta kaikille!
