Onneutta

Tänään kotikaupungissa kuvauskeikalta pyöräillessäni hymy nousi korviin asti, kun muistelin mennyttä kesää. Tulin siihen tulokseen, että mun elämä on kyl aika mahtavaa. Kiitollisuus kaikkeutta kohtaan on korkealla. Huh, miten paljon voi antaa ja saada! Halkian!

Tästä on hyvä jatkaa. Onneutta kaikille, pus!

Jännän äärellä

Eiköhän rikota radiohiljaisuus.

Palasin kesälomalta. Tietokone ei ollut mukana mutta kamera kylläkin. Tässä sitä istutaan uudenkarheassa työhuoneessa, ihaillaan pimenevää elokuuiltaa, juodaan pakuriteetä ja puretaan kesän tuotoksia. Keskisuven aikaan oli muutto rakkaalta Kirkkolammelta Katajarannalle. Sitä ei ollut koskaan aikaisemmin kyllä tajunnut, miten rankka keikka tää koko elämänsä siirtäminen on. Vanhanhapuinen omakotitalo, työhuone, piha ja kasvimaa on kyllä enemmän kuin jees, täytyy myöntää. Tähän vois vaikka tottua. Muutakin makiaa on tässä kesän aikana tapahtunut: pääsin nimittäin opiskelemaan luokanopettajaksi Lapin yliopistoon! Paljon muutoksia on siis ilmassa, kun hivuttaudun taiteiden tiedekunnasta myös kasvatustieteiden tiedekunnan puolelle.

Ollaan niin sanotusti jännän äärellä.