PANORAAMA-ASKELEET

Tänä keväänä olen oppinut vaikka mitä uutta, ja yksi tärkeimpänä pitämistäni taidoista on panoraamakuvaaminen. Minusta on hassua, että panoraamakuvia käytetään erilaisissa julkaisuissa hyvin vähän, vaikka panoraamalla kuvattavasta hetkestä saa paljon enemmän irti kuin tavallisessa kuvakoossa. Se myös lisää luovuutta, kun yhteen kuvaan voi saada 10 kertaa enemmän asioita mahtumaan yhtäaikaa - ja silti kuvan on pysyttävä kauniisti koossa. Liikaa on aina liikaa. Tässä linkki panoraamakuvien ottamiseen:

http://www.youtube.com/watch?v=WoQNL-VsvJA

ONGELLA

Etätehtävänä meille annettiin ensimmäisen kuvareportaasimme tekeminen. Omaksi aiheekseni valitsin onkimisen, ja esittelen aiheen ilmiörepostaasin tapaan:

"Ilmiöreportaasi on tosiasioita koskeva reportaasi, jossa etusijalla on kuitenkin tekijöiden oma kokemus ja aiheen subjektiivinen käsittelytapa. Sillä on usein löyhä journalistinen kytkentä johonkin ajankohtaiseen tapahtumaan."

Kuvia on 12, joista pitäisi pudottaa vähintään neljä pois. Mitä kuvat kannattaisi ottaa sarjasta "turhina" pois?

Sää oli hieman surkea ja valokuvaaja hieman liian kiireessä taas asiansa kanssa. Eiköhän kuvat kerro enemmän kuin tuhat jaarittelevaa sanaa.

200 ASKELTA LÄNTEEN

Viime päivityskerrasta onkin taas aikaa. Työelämä omalla kohdallani näyttää olevan niin luovuuden puuduttavaa, että nyt vasta saa aikaiseksi tämän projektin edistymisen. Onneksi vapaus on koittanut !

Viime viikonloppuna (6.-8.5.) meillä koulussa vaihtui aihejakso. Koko tulevan kesän tulemme kulkemaan Jaakko Heikkilän miljöökuvauksen opissa. Aiheena tällä kertaa oli "valo, luonnonvalon näkeminen ja sen vaikutus kuvaan".

Ensimmäiseksi tehtäväksemme lauantaina saimme kukin kävellä johonkin ilmansuuntaan x askelta. Omalle kohdalleni osui "200 askelta länteen", mikä siis tarkoittaa Lappia-opistolta Ruotsiin päin, melkein tasan jokirajalle asti. 200 askeleen päässä osuin parkkialueen ja autotien väliselle vihreälle kaistalle. Ja siinä sitten yrittämään:

200. askeleeni kohdalla oli lupa liikkua 1 metrin säteellä eri suuntiin, muuten ei saanut paikaltaan liikkua. Kuvia tuli kuvata muistaakseni kymmenen yksilöä, joista sitten kahdeksan valittiiin varsinaiseen esitykseen. Tässä ovat tosiaan kaikki kymmenen esillä, joiden ottamiseen meni noin 15 minuuttia. Ihmeellistä hetkeä hyvän kuvasarjan ottamiseen ei siis tarvita. Se, mitä tarvitset on aikaa ja kiinnostusta tehdä mistä tahansa mielenkiintoinen ja toimiva kuva.
 
Lauantai-illan ratoksi pääsimme kuvaamaan "Torniojoen keväinen sielu"-sarjan. Itse kävin neljässä eri paikassa hakemassa materiaalia ja aikaa kului yhteensä vain pari tuntia. Kyllä keväinen valo on kaunis !