Luokanopettajaopiskelijuus on käynnistynyt oikein ryminällä ja olen tullu moneen otteeseen siihen tulokseen, että tämä tyttö on vihdoin juuri siinä oikeassa paikassa. Monipuoliset opiskelut, mahtavat sivuainevaihtoehdot ja tulevat aivan mielettömän jännittävät harjoittelut maistuvat suloiselta. Kahdeksan aamuihin en valitettavasti ole vielä tottunut...
Uudesta opiskelijaidentiteetistäni huolimatta en ole suinkaan unohtanut valokuvausta. Viime viikonloppuna käytiin mieheni kanssa Posion henkeäsalpaavassa Korouomassa, jossa kamera ja kuvaaja saivat laulaa ja korkealta. Valokuvauksen sivuainekin pörähtää käyntiin taas ensi viikolla (valokuvauksen historiaa ja projekteja!) ja lopputyötäkin aproon pitäisi alkaa kyhäilemään. Kaikki hyvä loppuu siis aikanaan, jopa valokuvauksen sivuainekin.
Ideoitahan kyllä tuohon kyseiseen lopputyöhön riittää, mutta minkä niistä haluaisi näyttelyksi asti? Suhteellisen kivuttoman pähkäilyn päätteeksi päätin valita punaiseksi langaksi päättötyölleni elementin, johon olen tuntenut suurta yhteyttä koko elämäni ja joka muutenkin on koko maailmassa aikamoinen kuuma peruna, hyvästä syystä ja jopa pelottavasti.
Tässä maistelua elementistä, johon otin jo hieman kosketusta Korouomassa.
