Marraskuu.
Eipä ole kyllä ollut koskaan näin vastustava marraskuu aikaisemmin. Viime postauksessani vielä mietin, että voisin alkaa käymään läpi viime kesänä ottamiani kuvia, laittaa niitä tänne blogiin esille ja alkaa tehdä kenties taidenäyttelyn alkua. Kuvia viimeiseltä puolelta vuodelta on laskelmieni mukaan noin 20 000 kpl. Eipä ole enää.
Sää on täällä pohjoisessa ollut tavallista ailahtelevampi. Tiet ovat monesti olleet törkeän liukkaita lumisateesta, vesisateesta ja yöpakkasista johtuen. Sellaisia, että hirvittää katsella, kun mummot lähtevät aamukävelylle ja murtavat luunsa liukastuessaan. Tämä liukkaus kävi myös kuvieni kohtaloksi, sillä kovalevyjä ei selvästikään ole tehty kestämään kaatumista.
Ei varmuuskopioita. Osa kuvista ladattu nettiversioina (kuten nämä) eri palveluihin. Voin sanoa, että ottaa päähän. Harmittaa. Puolen vuoden kuvat poissa, kaikki kouluprojektit, omat pitkäaikaisprojektit, kuvat yöttömistä öistä, puihin kiikkumisista, viimeisen näyttötutkinnon kuvat... Kaikki. Ainakin toistaiseksi, sillä saa nähdä pystyykö kuvia palauttamaan. Jos pystyy, se tulee maksamaan ja paljon. Monasti on myös mielessä pyörinyt kysymys: mikä arvo kuvillani oikeastaan on? Kannattaako opintolainaa ottaa kuvien palauttamista varten, vaikkei niiden pelastumisesta edes ole varmuutta?
Maccini on onneksi fiksu laite. Fiksumpi kuin minä ainakin näissä varmuuskopioissa. Onnistuin löytämään tietokoneen syövereistä kuitenkin haamukuvat alkuperäisistä menetetyistä. Saapahan niistä kenties kymppikuvat teetettyä. Ja käännettyä veistä vielä vähän haavassa lisää.
Muistakaa ihmiset ottaa niitä varmuuskopioita! Kantapään kautta on kipiä oppia.
No, nautitaan niistä, joista edes jotain on jäljellä. Tässä Kirkkolampi-sarja.
