Viime päivät ovat olleet ihan uskomattoman kauniita: puut ovat lumihuurteessa ja aurinko lähettelee viimeisiä säteitä uskomattomalla valovoimallaan ! Ihan kyyneleet valuvat, aina kun katselee rakasta Kirkkolampea. Kyllä Lapissa on ihanaa asua, haluankohan sittenkään muuttaa täältä pois?
Eilen illalla olin Ennin luona. Siinä met istuskelimma keittiönpöydän ääressä ja mietittiin vuosia kestänyttä ystävyyttämme, ja ennen kaikkea, mitä kaikkea se sisältää: hassuja vedet silmissä naurettuja muistoja, hiljaisia ymmärryksen hetkiä ja fiilistelyä hetkestä. Enni on lähdössä au pairiksi nyt lauantaina, siksi tämä haavojen kaivelu. Ikävä tässä tulee, mutta joskus näistä siiamilaisista kaksosistani on päästettävä irti. Loppuillasta Enni keksi spontaaniuhoissaan: "Nyt paistetaankin vaahtokarkkeja kynttilöissä !" Illan aikana tein myös lupauksen itselleni, että lähden pitkälle kuvausreissulle jonnekin maailman ääreen, kunhan saan ensin nämä alkavat valokuvausopintoni valmiiksi.
Syksyn ylioppilaat saavat tuloksensa tänä perjantaina. Hennun kanssa kävimmä jo sunnuntaina ja tänään ottamassa kuvia, vaikkei "varmuutta" siitä, että pääseekö hän ylioppineeksi vielä ole. Mahtavia kuvia tulee, kun sää suosii ja mahti fiilis ! Hennun poikaystävä Mikkokin innostui kuvanostalgiaan meidän kanssa.
 |
| the WINNER ! |
Sain tietää muutama päivä sitten, että pääsen opiskelemaan valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta Tornioon. Hyyyvin todennäköisesti tulen kehittymään tuon parin vuoden aikana, jotka koulutus kestää, erittäin paljon valokuvauksen saralla, joten eiköhän pistetä blogi pystyyn ja aleta seuraamaan tilannetta !
Kun toissapäivänä eräs ystäväni kysyi, mistä kiinnostukseni tätä, ah niin ihanaa, elämäntapaa kohtaan on lähtenyt, jouduin miettimään hetken. Minulla ei itseasiassa ole hajuakaan ! Ensimmäisesta perinteisestä filmikamerasta se ei 12-vuotiaana kyllä startannut, eikä... Hetkonen ! Ostettuani rippirahoillani 15-kesäisenä Olympuksen digipokkarin aloin kuvaamaan innolla ja suurella tiedonjanolla. Voi elämä sitä rakkautta tuota kameraa kohtaan: viisi megapikseliä, harmaa soma kuori ja mahtui taskuun -ja oli siinä videokuvaus mahdollisuuskin ! Sillä me pelleiltiin Siri-serkun kanssa kesä Saimaalla. Sama kamera nököttää edelleen täysin toimivana tuossa viereisessä lipastossa. Harmi vain, että veljeni on hukannut sen laturin.
Mutta palataampa nykyhetkeen ! Viikonloppuna ja eilen oli loistavaa säätä valokuvauksen kannalta: kontrastia riitti, sillä sunnuntai oli kirkas ja aurinkoinen, ja eilinen tumma kuin kameran putki, kun sinne kurkistaa...
