HYRSKI

Oon huomannut, että studiossa oon kuin kala vedessä, vaikka niin vähän aikaa tätä hommaa onkin tullut tehtyä ja harjoitusta sitä kaipaa aina vain enemmän. Se vaan toimii se homma. Valot, varjot, taustat ja malli. Oon myös huomannut, että mun kaveripiirissä on aika monta muusikkomiestä, joita EI vaan voi olla kuvaamatta. Tässä heistä jälleen yksi: Hyrski Tapio.


 

Meidän olohuoneen pikku kotistudio luo omat haasteensa, kun valoja ei pahemmin voi liikutella, kun seinä-sohva-seinä-kaappi-ikkuna tulee vastaan kahden sentin siirron jälkeen. Voisinkin ensi kerralla laittaa vähän behind the scenes -kuvia näytille, ne saattais tuoda hymyä huulille muillekin kuin vain mulle.

Hyrskin musiikkia voi muuten käydä kuuntelemassa täältä ja hänen bändinsä Suwannon musiikkia täältä. Vau!

KANTAPÄÄN KAUTTA

Kilpisjärven Malla

Marraskuu. 

Eipä ole kyllä ollut koskaan näin vastustava marraskuu aikaisemmin. Viime postauksessani vielä mietin, että voisin alkaa käymään läpi viime kesänä ottamiani kuvia, laittaa niitä tänne blogiin esille ja alkaa tehdä kenties taidenäyttelyn alkua. Kuvia viimeiseltä puolelta vuodelta on laskelmieni mukaan noin 20 000 kpl. Eipä ole enää.

Sää on täällä pohjoisessa ollut tavallista ailahtelevampi. Tiet ovat monesti olleet törkeän liukkaita lumisateesta, vesisateesta ja yöpakkasista johtuen. Sellaisia, että hirvittää katsella, kun mummot lähtevät aamukävelylle ja murtavat luunsa liukastuessaan. Tämä liukkaus kävi myös kuvieni kohtaloksi, sillä kovalevyjä ei selvästikään ole tehty kestämään kaatumista.

Ei varmuuskopioita. Osa kuvista ladattu nettiversioina (kuten nämä) eri palveluihin. Voin sanoa, että ottaa päähän. Harmittaa. Puolen vuoden kuvat poissa, kaikki kouluprojektit, omat pitkäaikaisprojektit, kuvat yöttömistä öistä, puihin kiikkumisista, viimeisen näyttötutkinnon kuvat... Kaikki. Ainakin toistaiseksi, sillä saa nähdä pystyykö kuvia palauttamaan. Jos pystyy, se tulee maksamaan ja paljon. Monasti on myös mielessä pyörinyt kysymys: mikä arvo kuvillani oikeastaan on? Kannattaako opintolainaa ottaa kuvien palauttamista varten, vaikkei niiden pelastumisesta edes ole varmuutta?

Maccini on onneksi fiksu laite. Fiksumpi kuin minä ainakin näissä varmuuskopioissa. Onnistuin löytämään tietokoneen syövereistä kuitenkin haamukuvat alkuperäisistä menetetyistä. Saapahan niistä kenties kymppikuvat teetettyä. Ja käännettyä veistä vielä vähän haavassa lisää.

Muistakaa ihmiset ottaa niitä varmuuskopioita! Kantapään kautta on kipiä oppia.

No, nautitaan niistä, joista edes jotain on jäljellä. Tässä Kirkkolampi-sarja.

KUISKAUKSIA

Viime päivät ovat menneet minulle vähän erilaisen valokuvausmaailman parissa. Filmikuvaus on valokuvauksen sivuaineen myötä tallustanut elämääni. Ja voi ihme, miten haastavaa ja aikaa vievää se on! Kuvien suunnittelu, filmin kehitys, pimiö, pimiö, pimiö... Enköhän jossain vaiheessa saa niitä kuvia skannattua tännekin esille. Tai sitten en. Ehkä niiden ei koskaan tarvise olla digitaalisessa 010101-muodossa?


Se, että olen ollut naimisissa filmikameran kanssa, on käytännössä tarkoittanut sitä, etteipä pahemmin ole tullut kuvattua tuolle rakkaalle Markku  Kakkoselle. Kameran läheisyyskiintiö on tullut aina välillä kyllä niin täyteen! Pakkasten jo alkaessa en ole ainakaan vielä ollut innostunut kuvaamaan ulkona, ja siksi olen yhä uudelleen ja uudelleen eksynyt haahulemaan viime kesän kuviin, joita nyt vihdoin alan purkaa valmiiksi teoksiksi. Tässä vähän esimaisteluja: Kuiskauksia!

Näihin kuviin sopii mielestäni loistavasti Paavoharjun biisi "Ikkunat näkevät". Uu, kannattaa kuunnella!

Ja nyt pimiöön jälleen luomaan ihmeitä paperille!

HILJAISELOAKO ?

Ulkona paistaa tälle vuodelle harvinainen lokakuun aurinko, mieli halajaa pihalle kaikkien jäätyneiden lehtien keskelle, mutta...

Valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen paperit putkahtivat postissa noin kuukausi sitten ja valokuvaajan ammattitutkinnon viimeiset näytöt lähestyvät hurjaa vauhtia. Eipä tässä ole tekemisiltään kerennyt hengähtää! Ainakaan liian syvään.

Tällä hetkellä työpöydän peittää kasa liiketoimintaan liittyviä linkkejä, tekstejä, arvioita ja muuta pään räjäyttävää materiaalia. Viikon päästä aikaa löytyy jälleen itselle - ja kameralle.

Kuva työpöydästä - kuukausi sitten ennen kaikkea tätä hässäkkää pässäkkää.

Kuva työpöydästä - just nyt.

Liiketoimintasuunnitelman teko on herättänyt monia ajatuksia. En aikaisemmin ole ajatellut perustaa omaa yritystä, mutta viimeaikoina ja monen yrittäjäystävän mainospuhelun jälkeen on alkanut ideoita syntyä omaa liiketoimintaa kohtaan. Jäädäämpä jännityksellä odottelemaan, mitä tapahtuu.

Nyt maailman parhaalle aamupalalle!

VIRTUAALINEN SULKAKYNÄ SAUHUAMAAN

Nyt tartun kettua hännästä ja raahaan sen pöydälle. Toisin sanoen nostan kissan pöydälle. Kolmin sanoen tartun pitkin hampain ja kirjaimin kiinni itselleni vaikeaan aiheeseen eli

KIRJOITTAMISEEN.

Syy, miksi kirjoitukseni tässä blogissa jäävät hyvin vähäisiksi, on yksinkertaisesti osaamattomuus ja luottamuksen puute itseeni kirjoittajana. Koen, etten osaa kertoa kuvistani ja kuvailla ajatuksistani näin. Sanani, kissankellot ja rupisammakot, suusta suoraa lentäen ovat jotain aivan muuta kuin monologi paperilla, tai no, valkoisella blogiseinustalla.

Eräs viisas ihminen elämässäni kerran sanoi minulle:
"Jos et osaa, niin opettele. Et voi sanoa, ettet osaa, ellet ole koskaan edes kunnolla yrittänyt."

Joten, tässä sitä ollaan. Uuden ja kauhistuvan reunalla, valmiina räpiköimään kuin tilhen poikanen ensimmäistä kertaa lentoon noustessa. Uuden ja kauhistuttavan, joka ei kuitenkaan tunnu enää siltä... möröltä. Tässähän minä tätä teen. Kirjoitan. Hih, huisia!

Nyt itse asiaan! 

Viime kesänä, josta tuntuu olevan jo pieni iäisyys, opin uuden taidon minulle niin rakkaaseen valokuvaukseen liittyen. Luokkatoverini opetti minut näkemään maailman makrokuvauksen kautta.

Ja hommaanhan ei tarvita kuin "vain" objektiivi, joka on hieman irrallaan itse kameran rungosta ja ihan törkeän hyvää tuuria, jotta saa valotuksen osumaan kohdalleen. Tuuri toivottavasti vaihtuu jossain välissä ihan puhtaaksi ja pulmuiseksi taidoksi...

Nyt ajatukset sateisen syksyistä, rakasta Muoniota kohti. Koti ja pakkasyöt kutsuvat!

Tästä vielä sateiseen päivään hyvää fiilistä ja tanssijalka vipattamaan!

KILPISJÄRVI

 Elokuu, +20°C ja Kilpisjärvi.

Jotain, mikä lämmittää mieltä vielä kiikkustuolissakin.

SPIRIT OF AUTUMN

Muutoksia ilmassa. Valokuvauksen apro on alkanut.

Näitä toivon näkeväni vielä lisää itsekin.

Minua maailmassa, tässä hetkessä.

Ylioppilaita 2012 - osa kaksi

No niin, lupailin edellisessä tekstissäni lisää ylioppilaiden kuvia. Tässäpä tätä nannaa!

Tämä kesä on ollutkin yhtä henkilökuvauksen sinfoniaa, paljon on tullut opittua erehdysten ja onnistumisten kautta.

Katrin kuvasin sateisena aamuna Kirkkolammen puistossa Rovaniemellä.

Siinä sitä sääätöä olikin: 

hetki aikaa ennen seuraavaa sadekuuroa, maasto aivan märkänä ja päivä harmaana kuin lyijy.

Kuvasta ei tätä ehkä heti kuitenkaan näe.

Vai näkeekö? ;)

Miesten ylioppilaskuvia olen tähän mennessä ottanut vähemmän kuin vähän.

Joka on muuten ihan törkeän vähän! (viimeksi joskus 3 vuotta sitten, kenties)

Veljeni Pekka valmistui tänä keväänä ylioppilas-puusepäksi, joten pääsin tälle kesälle miehiäkin malleina ohjailemaan. Heh, sisarusten kesken homma menee usein aikamoiseksi säätämiseksi ja pelleilyksi, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Urhoollisesti Pekka kuitenkin istui sääskien syötävänä rantakivellä kymmenen aikaan kesäisenä lauantai-iltana tietäen nauttivansa viimeistä päivää näinkin pitkistä hiuksista kuin kuvassa. Armeija odotti maanantaina.

Tälle kesälle pääsin piipahtamaan myös Oulussa, kuvaamaan Katia.

Iltapäivä oli helteinen ja aurinko porotti kuin viimeistä päivää, mikä muuten onkin ollut suhteellisen harvinaista viime kuukausina - ainakin täällä Lapissa. Korventavan auringon alla kuvien ottaminen on muuten suhteellisen haastavaa, sillä porotus ei anna armoa vaalealle hipiälle. Etsimme Ainolanpuistosta kaikki mieluisat varjopaikat, ja täytyypä sanoa, että vau! Mikä klassinen kaunotar valkolakin alta paljastuikaan!

YO 2012

Ylioppilaskuvien kuherruskuukausi alkaa olla pian päätöksessään, 
joten tässä muutama kuva tämän kevään ylioppilaasta,

 ihanasta Anniinasta !

Kuvauspaikkana toimi Rovaniemen Eteläranta 

- mikä upea paikka yöttömän yön aikaan kuvata !

Katsotaan ilmestyykö tänne näytille kuvia myös muista

 kevään ylioppilaista myöhemmin...

SOLARGRAPH

Tänään elämääni ilmestyi 

uusi tuttavuus:

Solargraph

Laitoin oman canini 

kotini ulkoseinään kiinni kuukaudeksi.

Seuraavan taidan laittaa 

puoleksi vuodeksi, ehkä pidemmäksi... 

Yksi asia on kuitenkin varma:

Tästä tullaan vielä näkemään, kuulemaan ja lukemaan lisää.

LAITURI

Tässä HDR-harjoitus eli High Dynamic Range.

Itse en erityisesti välitä tästä epärealistisesta efektistä.

Maailma kuin liikanaturalistinen maalaus,

sanon minä.

Jos itse kuitenkin pidät tästä meiningistä

ja haluat opetella tekemään HDR-kuvia,

tässä pari linkkiä alkuun:

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

  

Työniloa !

KISSAKANNU

Aamuharjoituksia.

Inspaa!

I AM

Eilen oli harmaista harmain päivä ulkona. 

Sisälläni se ei sitä ollut.

Sain eilen idean, valokuvakirjaidean.
Kehittelyähän tämä idea tulee vielä tarvitsemaan,
sekä yömyöhäisiä keskusteluja ystävien kanssa,
mutta kuitenkin: 

Sen nimi tulee olemaan 

Jokaisesta kuvattavasta tulee kirjaan kaksi kuvaa: 

kokovartalo sekä kasvo 

- tai ihan jotain muuta, jos niin haluaa.

Ideanani on kuvata kaikenkarvaisia ihmisiä sellaisena,

millaisena he itse itsensä näkevät.

Tai millaisena haluavat tulla nähdyksi?

Kuvattavan tehtävänä on miettiä omaa itseään,

omaa identiteettiään.

Mistä se rakentuu,

mistä sen haluaisi rakentuvan.
Minä toteutan visiosi.

Laitahan jo mielesi päälle tämä:

Kuka minä olen?

Itselleni,

ennen kaikkea. 

Mitä valokuvat voivat minusta kertoa?

Jos kiinnostuit projektista, haluat kuulla lisää ja kenties olla yhtenä kuvattavista, ota ihmeessä yhteyttä osoitteeseen annaleena.muotka@gmail.com. Kaikki yhteydenotot otetaan huomioon.

LUMIHEINÄ

IHMEMAASSA

Serkkuni Siria järjesti meillä mummolassa tänä vuonna
 pääsiäislauantai-illan mysteeriradan. 

Liisa Ihmemaassa ja surrealismi -teemojen innoittamana

oma tulkintani kyseisestä illasta.

Veljelleni kiitos jalan lainaamisesta!

STUDIONÄYTTÖ

Viime viikonloppuna oli ensimmäinen valokuvaajan ammattitutkintoon vaadittava näyttöni, studionäyttö. 
Jännitys oli kyllä ihan huipussaan, kun ennakkotehtävät oli palautettu ja siirryttiin studioon kuvaamaan. 
Kolme tuntia oli aikaa: yksi kuvauksille ja kaksi kuvakäsittelylle. 
Kuvista tuli valita kolme onnistuineinta, joista raati valitsi kaksi kuvapariksi.
Läpi meni, kaikki sarjat.
Ei tässä itekään voi olla kuin huuli pyöreenä, ja että VAU !


 Malliksi sain aneltua veljeni, Ollin.

Näyttöjä on kuitenkin vielä kolme jäljellä,
näkyillään kuinkas niissä käy !

RAAJATUTKIELMA

Elämäni ensimmäinen julkaisuun asti saatu

ja viety videoni !

Kyseessä on siis raajatutkielma Lapin yliopiston

Liikkuvan kuvan ilmaisu -kurssille.

MISSÄ MENEN MINÄ

Tänään

olo on

aika tälläinen

Missä menen minä,

missä maa,

missä taivas ?
Taidetaan olla kaikki samaa.

MIELIMAISEMANI

Olen kasvanut lapsuuteni Suomen metsissä ja vesistöjen välittömässä läheisyydessä.  

Lapsuudessani kokema suuri kunnioitus luontoa kohtaan on jättänyt minuun jälkensä niin haluna suojella sitä kuin myös mieliäänimaisemana. 

Voinkin sanoa mieliäänimaisemani koostuvan kesäisen metsän äänistä: 

puron hiljainen solina, 

puiden lehtien kahina, 

kaukaisen pöllön huhuilu jossain metsän siimeksessä, 

puolukkamättään kohina paljaiden jalkojen alla, 

tuuli hiuksissani, 

käen kukkuminen keskikesän yönä, 

sadepisaroiden tippuminen puiden oksilta, 

päästäisen piipitys kannon takaa, 

airon sulahtaminen järven pintaan, 

tikka nakuttamassa vanhaa mäntyä, 

pikkulintujen viserrys aamuvarhaisella... 

Tässä mielimaisemani

paikka, joka saa sieluni laulamaan

Ja mieli-ihmiseni, rakas Laurini

 

KEVÄTFIILIS

Tänään kevät tuli, tuli. Ja jää sen mukana suli, suli. 

Tänään oli tällainen fiilis.

Oi, lehdet ja puu, tääl odottaa naurava suu !

Ja heinä huokaa, vielä on pakkasöitä jäljellä.
Mutta tää valo !

POUND A RHYTHM

Tässä muutamia studionäyttöön meneviä kuvatuksia. Mustavalkokuvat ovat yllättäneet takaapäin ja vieneet sydämeni: näitähän on upea työstää ja tehdä! Ja täydet kympit upealle ja kärsivälliselle mallille!

 

VALEKALA

Menneen marraskuun kuvasatoa. Tässä kuvakohteena Kalevalan Hannunvaakuna-koru.

Ja tässä Fiskars-sakset.

Jälleen valaistuksena toiminut luonnonvalon lisäksi valohoitolamppu ja heijastimena pala paperia. So simple it is!