Kun toissapäivänä eräs ystäväni kysyi, mistä kiinnostukseni tätä, ah niin ihanaa, elämäntapaa kohtaan on lähtenyt, jouduin miettimään hetken. Minulla ei itseasiassa ole hajuakaan ! Ensimmäisesta perinteisestä filmikamerasta se ei 12-vuotiaana kyllä startannut, eikä... Hetkonen ! Ostettuani rippirahoillani 15-kesäisenä Olympuksen digipokkarin aloin kuvaamaan innolla ja suurella tiedonjanolla. Voi elämä sitä rakkautta tuota kameraa kohtaan: viisi megapikseliä, harmaa soma kuori ja mahtui taskuun -ja oli siinä videokuvaus mahdollisuuskin ! Sillä me pelleiltiin Siri-serkun kanssa kesä Saimaalla. Sama kamera nököttää edelleen täysin toimivana tuossa viereisessä lipastossa. Harmi vain, että veljeni on hukannut sen laturin.
Mutta palataampa nykyhetkeen ! Viikonloppuna ja eilen oli loistavaa säätä valokuvauksen kannalta: kontrastia riitti, sillä sunnuntai oli kirkas ja aurinkoinen, ja eilinen tumma kuin kameran putki, kun sinne kurkistaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti