Olen pitkään ajatellut, ettei minusta ikinä olisi lapsikuvaukseen. Vauvat huutavat, heiluvat, sotkevat ja itkevät eli tekevät kaikkensa, jottei valokuvaa vain tulisi
- puhumattakaan onnistuneesta sellaisesta.
Harjoittelevan valokuvaajan unelmaduuni siis !
Toisaalta, jos lapsesta saa onnistuneen kuvan,
tulee se olemaan upea.
Siteeraten ystävääni: ovathan vauvat kuitenkin niiiiiiiin shöpöjä !
Niimpä niin,
miten söpöjen otuksien ikuistaminen voisikaan mennä pieleen?
Aikaisemmin olen satunnaisesti kuvannut sukulaisten lapsia,
tämän kertainen keikka kohdistui
ensimmäistä kertaa vieraaseen lapseen,
jonka luonnetta ja käyttäytymistä ei tuntenut ollenkaan.
Peppi-tyttö paljastui kuitenkin oikein salonkikelpoiseksi keijuksi,
kunhan ensin riisuttiin se epämukava
vaaleanpunainen röyhelömekko pois
ja siirryttiin sisäoloista pihalle.
Naapurin herra ja keltainen kastelukannu
saivat nuoren neidon silmissä suuren suosion...
Hienosti olet suoriutunut haasteestasi, Anna! Kuvat 1 ja 2, ovat suosikkejani. Käytitkö näissä 50mm lasiasi? Pelkkää luonnonvaloa?
VastaaPoista- Tiina L., Vat7
Hei Tiina ! Heh, tunnistin kyllä sinut ;> Ei, linssinä käytin 28-80mm lasia ja kyllä, luonnonvalo oli ainoa valonlähde. Ulkokuvissa Peppi istuu valkoisen huovan päällä ja hänen äitinsä toimii suoran valon varjona. Kekseliäisyys palkitaan, olen itsekin yllättynyt, miten mainioita näistä näinkin opettelevissa käsissä tuli !
VastaaPoista