Olen kasvanut lapsuuteni Suomen metsissä ja vesistöjen välittömässä läheisyydessä.
Lapsuudessani kokema suuri kunnioitus luontoa kohtaan on jättänyt minuun jälkensä niin haluna suojella sitä kuin myös mieliäänimaisemana.
Voinkin sanoa mieliäänimaisemani koostuvan kesäisen metsän äänistä:
puron hiljainen solina,
puiden lehtien kahina,
kaukaisen pöllön huhuilu jossain metsän siimeksessä,
puolukkamättään kohina paljaiden jalkojen alla,
tuuli hiuksissani,
käen kukkuminen keskikesän yönä,
sadepisaroiden tippuminen puiden oksilta,
päästäisen piipitys kannon takaa,
airon sulahtaminen järven pintaan,
tikka nakuttamassa vanhaa mäntyä,
pikkulintujen viserrys aamuvarhaisella...
Tässä mielimaisemani
paikka, joka saa sieluni laulamaan
Ja mieli-ihmiseni, rakas Laurini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti