Se, että olen ollut naimisissa filmikameran kanssa, on käytännössä tarkoittanut sitä, etteipä pahemmin ole tullut kuvattua tuolle rakkaalle Markku Kakkoselle. Kameran läheisyyskiintiö on tullut aina välillä kyllä niin täyteen! Pakkasten jo alkaessa en ole ainakaan vielä ollut innostunut kuvaamaan ulkona, ja siksi olen yhä uudelleen ja uudelleen eksynyt haahulemaan viime kesän kuviin, joita nyt vihdoin alan purkaa valmiiksi teoksiksi. Tässä vähän esimaisteluja: Kuiskauksia!
Näihin kuviin sopii mielestäni loistavasti Paavoharjun biisi "Ikkunat näkevät". Uu, kannattaa kuunnella!
Ja nyt pimiöön jälleen luomaan ihmeitä paperille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti