AURORAS

Elämäni ensimmäiset revontulet - kuvattuna. Johan niitä Lapissa koko elämäni eläneenä on tullut nähtyä ja ihailtua, mutta nyt vasta on alkanut kuvauskiinnostus niitä kohtaan syntyä. Muusana innostuksen herättäjäksi ovat toimineet muun muassa nämä upeat revontulten kuvaajat: Jorma Luhta sekä AV-Lappi. Noita upeita kuvia katsoessaan ei voi ajatella muuta kuin "jos minäkin joskus osaisin ottaa tuollaisen".

No, harjoitus tekee mestarin eikä haaveilu. Kotona Pirttiniemessä oli joulupäivinä -30°c pakkasta ja täysikuu. Mitä ihanteellisimmat olosuhteet siis. Odottelin siinä useamman illan, josko jotain valoleikkiä ilmaantuisi taivaalle ja lopulta Tapaniniltana kahdentoista maissa repo alkoi vihdoin luoda tultaan. Pääsin vihdoin testaamaan uutta radio-kaukolaukaisinta ja sen pakkasen kestävyyttä. Hyvin pelasivat laitteet, mutta ihminen ei. Puolen tunnin kuvausten jälkeen kuvaajan sormia, lämpimistä vanttuista huolimatta, ei tuntunut enää. Onneksi revontulet selvästi huomasivat tämän pienen haittapuolen ja hiipuivat yöhön.

Herra Kuu, kukas muu!

Hyvien kuvauspaikkojen bongaaminen valmiiksi on kyllä, tuollaisilla pakkasilla ja noin liikkuvan elementin kanssa kuin revontulet, ehdoton juttu. Moni kuva meni plörinäksi, kun ei löytänyt heti sitä oikeaa paikkaa, tulet jo liikkuivat toisaalle ja hyrinä kävi. Liikuntaa voisi toisaalta sanoa erittäin terveelliseksi noissa olosuhteissa... Itse olen kuitenkin oikein tyytyväinen kuvasaldoon, ensimmäiseksi tälläiseksi. Eiköhän tätä nannaa saada lisää tänä talvena, auringon pitäisi kuitenkin olla suhteellisen aktiivisena koko alkuvuoden! Jei!