Lehtoisan saaren tarinaa

Tervetuloa portittoman aukon puomille!

Viime viikonloppu oli parasta aikoihin. Lähdimme samoilijamieheni kanssa tätini ja setäni saarelle ihanaan ja keväiseen Savoon hoitamaan kymmeniä iäkkäitä marjapensaita kuntoon. Saarella luonto jo heräili talviuniltaan ja antoi uskomattoman hienot wibat tuon heräämishetken kuvaamiseen. Pääsimme nauttimaan työnteon lisäksi niin sateenropinasta, hiipivästä usvasta, kaukaisesta ukkosesta, auringonsäteistä iholla, käen kukkumisesta, hiiren papanoista, joutsenten soidinmenoista kuin nuotion rätinästäkin. 

Kukas se siellä, ettei vain ystävämme herra Pakuri?

Ihmeellistä metsän elämää.

Ukkosta ilmassa, kertoivat puut ja humisivat hurjasti.

Pieni ja valkoinen Anna sekä suuren suuret juuret.
Kuva: Lauri Mikkonen

Makoisaa mahlaa ja mielissään mietiskelevä kerääjä.

Tunnelmointia monissa eri valon aaloissa.

Nyt on helppo hengittää. Metsässä (varsinkin aarniometsässä!) samoilu palauttaa järkiinsä, maadottaa ja antaa uutta voimaa ja inspiraatiota. Tuolle saarelle aion vielä palata, monituisen moninaiset kerrat.